I love Frankie!

Kuvassa siis nettikirppikseltä jo jokin aikaa sitten löytämäni tuunattu versio miesten Iron Fist-teepparista, jossa lukee "Frankie says relax". Kaula-aukkoa on leikattu suuremmaksi ja hihat lyhennetty. Tämä on kyllä ihan yksi tämän kesän suosikkipaidoistani jo pelkästään rentoutensakin vuoksi. Omaan tyyliinikin tämä istuu, kuin nenä päähän ja kyllähän sitä valkoinen paita näyttää kivalta rusketuksen kanssa. (Siis minä, ruskettunut! En ainoastaan punainen! Apokalyptisiä merkkejä ilmassa.)

Alkuperäinen paita näyttää tältä.

Viikonlopun grillipaardeihin vetäisen päälle joko tämän tai Lindexin aleista löytämäni pääkallo-teepparin. Jos tämä valikoituu illan paidaksi, jalkaan sujahtavat saman valmistajan Frakattack-korkkarit (kuva) ja jos taas pääkalloversio, jalkaan pääsevät luultavasti tässä postauksessa esitellyt Irregular Choicen Patty-ihanuudet. Joskus ihmettelen itsekin, että miksi ihmeessä sitä suunnittelee johonkin kaveriporukan ryyppyjuhliinkin asukokonaisuutta, vaikka ei olla edes menossa minnekkään muualle. Mutta on se kuitenkin oma osansa juhlafiiliksen aikaansaamista, kun saa miettiä vaatteita, kenkiä ja kaikkea asiaankuuluvaa. :) Meille on jokavuotiseen tapaan luvattu mahtavaa keliä ja mikäs sen hienompaa, kun nähdä melkein koko porukka rakkaita ystäviä, syödä ja juoda hyvin auringon meitä helliessä! Mieskin jää perjantaina odotetulle kesälomalle.

Ai niin. Rakkaat ystävät saivat maanantaina pitkän odotuksen (viikot 42+1) ja parin päivän käynnistysyritysten jälkeen sektiolla potran pojan, jonka strategiset mitat olivat 4312g ja 54cm! Onnea vielä tätäkin kautta! <3 En malta odottaa, että ensi viikolla pääsen pienen murusen tapaamaan. :)

Melkein julkkikset

Käytiin Jaakon päivillä tyttösen ja ystäväni kanssa Pietarsaaren museossa. Ja tadaa! Päädyttiin lehteen. Oma naama oli sen verran hehkeä, että säästän teidät siltä...

 

Tässä vielä itse napsaisemani kuva neidistä museon kauppanäyttelyssä. Kovasti olisi tahtonut kaikella leikkiä, mutta uskoi kyllä nätisti kieltoja. Päällä pimulla Me&I-lemppareita!

Kuten tuossa lehtijutussakin sanon, haluan viedä lastani museoihin ja opettaa, että aina kaikki ei ole ollut näin ja antaa sitä kautta kokemuksia, jotka varmasti auttavat aikuisenakin ymmärtämään asioita ja muokkaamaan hänen maailmankatsomustaan. Odottakaas vain, kun päästään joskus maan rajojen ulkopuolelle! :)

Kuulumisia

Viimeisen viikon aikana on pitänyt jonkin verran blogihiljaisuutta ihan puhtaasti siitä syystä, että on vain ollut niin hirmuisen paljon tekemistä ja ilmat niin hienot, että sisällä ei ole viitsinyt jumitella. Koko viime viikon täällä Pietarsaaressa on vietetty Jaakon päivät-kaupunkifestivaaleja. Tapahtumaa oli kyllä jokaiselle jotain-periaatteella ja me vietimmekin sunnuntain, maanantain ja sitten taas torstaista lauantaihin paljon aikaa erilaisissa riennoissa aina museoista konsertteihin. Pikku-M nautti ihan hirveästi touhukkaista päivistä ja erityisesti konserteista, kun pääsi kuuntelemaan musiikkia ja jammailemaan sen tahdissa ulkoilmassa. :) Taas kerran miehen kännykässä olisi paremmin kuvia, mutta pari otosta löytyi koneelta ja Instagramista tännekin asti!

Tiistaina suuntasimme tytön kanssa pariksi yöksi Seinäjoelle mummalaan köllöttelemään auringossa, kun tänne oli luvattu paljon viileämpiä ilmoja. Todellisuudessa täällä alkoi hienot ilmat tasan samaan aikaan, kun Seinäjoellakin. Mutta eihän täällä ole niin kivoja juttuja, kuin mummalassa on! ;)

Vaarin kanssa on mukava uida omassa uima-altaassa. :) Pikku-M on todellinen vesipeto ja yrittää jo ihan tosissaan päästä uimaan, vaikka ikää on vasta noinkin vähän. Eilisen aamupäivän vietimme Fäbodassa eli isolla hiekkarannalla jokusen kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta. Ranta siellä on siitä ihana, että lasten kanssa siellä leikkiminen on helppoa, kun veden syvyys on kymmenienkin metrien päästä rannalta vain noin polveen asti tälläistä 165cm aikuista. Kuten arvata saattaa, itkuhan tytöltä tuli, kun sieltä pois lähdettiin. :) Tälläinen viikko siis täällä!

Ja pakko loppuun vielä hehkuttaa, että näillä näppäimillä ystäväpiirimme on saamassa uuden jäsenen, kun yksi pariskunnista on synnärillä. <3

Pimp my shoes

Mainitsen taas tähän alkuun, etten hyödy näistä linkeistä ja postauksista yhtikäs mitään. Omaksi ilokseni (ja vähän muidenkin) kirjoittelen asioista, joista innostun. :)

Löysin taannoin Facebookin kautta nettikaupan nimeltä Elles.fi. He myyvät kenkäkoruja, joilla saa tuunattua tavallisistakin kengistä jotain ihan muuta. He tekivät Facebookissa kyselyä, johon vastanneet saivat palkkioksi 7€:n alennuskoodin ja sen lunastettuani minunhan oli pakko tilata testiin hieman näköistäni blingiä popoihin. ;)

Heti paketin avattuani huomasin toisesta korusta puuttuvan yhden kiven, mutta sinänsä se ei haittaa käytössä, koska tuskin sitä edes tietämättä huomaa (ei näy edes kuvissa). Laitoin tästä tietoa kauppaan, että osaavat vastaisuudessa katsoa, että tämä kyseinen kivi on paikallaan. Testasin koruja ihan tavallisiin vihreisiin (ja likaisiin) balleriinoihini. Myös Pikku-M tahtoi koittaa omiin lenkkareihinsa, mutten tajunnut tästä napata kuvaa... :D

Kyllähän ne tosi kivoilta näyttää! Ja näitä on vaikka mitä erilaisia, jos kallot eivät ole omaan mieleen. Voisin kuvitella, että ovat todella kivat esimerkiksi mustien avokkaiden kanssa. Laitan tähän kuvia muunlaisista vaihtoehdoista vielä tuolta kyseiseltä Ellesin nettisivulta. Ollappa miljonääri! Kaikki alla olevat kuvat siis Elles.fi.

Innostuiko kukaan muu? :)

Killer mudcake

Resepti ei ole omani, vaan bongasin sen kotikokki.net:stä. Tästä tuli ihan tappohyvää! Tein itse tuplana, koska minulla on vain iso irtopohjavuoka (25cm) ja pitäähän sitä ny kakulla kokoa olla... ;)

Mudcake

2 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaota (sellaista oikeaa kaakaota, ei kaakaojuomaa)
1½ tl vaniljasokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
155g margariinia tai voita

1. Sulata margariini.
2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi
3. Sekoita muut kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon sekaan
4. Lisää jäähtynyt rasva taikinaan ja sekoita hyvin
5. Paista 175 asteessa uunista riippuen noin 15-25min.

Tuplana tehdessä en tuplannut rasvan määrää, koska se oli mielestäni jo tuossa alkuperäisen kokoisessa iso. Laitoin isompaan erään rasvaa noin 200g. Paistoaika tuplana oli pidempi, noin 35-40min. Lopputulos olisi kauniimpi, jos siinä olisi tomusokeria pinnassa, mutta tällä kertaa se oli päässyt loppumaan. :)

Haastetta pukkaa!

Sain haasteen Köyhät, kauniit ja kurvikkaat-blogin Hannalta! Tässä siis vastaukset hänen keksimiinsä kysymyksiin. :)

1. Paras lapsuuden kesämuistosi?
Mä muistan todella vähän lapsuuden kesistä. Enemmän ne on sellaisia pieniä yksityiskohtia, kuten puusaunan haju kesäillassa tai aurinkovoiteen tuoksu. Saan helposti tuoksuista assosiaatioita, niin nämä tälläiset vievät lapsuuteen. :)

2. Kumpi on enemmän sinun juttusi: mökkireissu vai puistopiknik kaupungissa?
Kyllä mä 100 kertaa mieluummin lähden mökille! Kaverien kanssa, perheen kanssa, ihan miten vaan. :)

3. Mikä on ollut (tähän mennessä) tämän kesän paras vaatehankintasi?
Hmm... Hmm... Ehkä aleista löytynyt Lindexin pääkallopaita.

4. Mitkä kolme sanaa kuvaavat parhaiten unelmalomaasi?
Seura, historia, museo. (Tiedän, monet on tässä kohtaa sillee "MITÄH? EI AURINKOA EIKÄ RANTAA! WOOOOOT? :D Sori, oon historianörtti ja naimisissa samanlaisen kanssa. ;))

5. Oletko festari-ihminen? Miksi, miksi et?
Olen kyllä ehdottomasti! Festareilla on (tietysti festarista riippuen) oikeastaan aina hyvä meininki, paljon bändejä, hyvää seuraa, juomaa... 15-vuotiaana kävin ensimmäisen kerran Provinssirockissa ja sen jälkeen melkein vuosittain jossain. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen, ettei käyty yhtään missään.

6. Mikä on mielestäsi Suomen kaunein kesäkaupunki? Saa olla puolueellinen. ;)
Mä en oikeastaan osaa sanoa! Tämä kotikylä on kyllä kesällä parhaimmillaan, mutta en sitten tiedä, onko kaunein. Oon niin vähän aikuisiällä käyny kesäisin kaupunkireissuilla, etten oikeasti osaa sanoa.

7. Minkä kirjan luit viimeksi alusta loppuun?
Öö... Nyt en kyllä ihan oikeasti muista. Mutta veikkaisin sen olevan jokin Dan Brownin tuotannosta.

8. Tilauksesi kesäterassilla?
Lonkero. Jäillä.

9. Mitä ilman et voisi kuvitella lähteväsi reissuun?
Jos lapsukainen on hoidossa, niin kännykkä ja laturi. Jos koko perheen voimin, niin vaippoja ja lapsen unikavereita... :D

10. Mikä on mielestäsi kaikkien aikojen paras kesäbiisi? (Voit laittaa linkin tai mainita vain biisin nimen.)
No apua! Kaikkien aikojen paras? En kyllä nyt osaa sanoa kaikkien aikojen ykköstä, mutta mun omaa sydäntä lähellä on ainakin Volbeat - Sad man's tongue. Se saa syttymään aina. Ja oli yhtenä kesänä ihan ykkönen. No okei, on se vieläki aika ykkönen... :)

Oon nyt tylsä, enkä haasta ketään. :) Huomenna luvassa ihan tappohyvän mudcaken ohje ja kuvia lopputuloksesta!

Kirppissivu lisätty!

Lisäsin tuonne sivuun osion, josta pääsette omalle pienelle "kirppikselleni", jossa nyt tällä hetkellä on myynnissä tasan kahdet kengät. Klik klik ja helpottakaa mun omantunnontuskia uuden kenkäparin ostamisesta... ;) Ai minkälaiset ihanat? No tälläiset tänään kotiutui!

Still alive!

Kotona ollaan ja edelleen hengissä! Ilosaarirock oli kyllä meidän molempien mielestä varsin mukava festari, joka oli kiva kokea ja nähdä. Mikä onni, että ne liput voitin, koska muuten ei varmasti ikinä olisi tullut lähdettyä paikalle. Valitettavasti kuvia ei ole ainakaan vielä tarjota, koska kaikki kunnon kuvat ovat miehen puhelimessa. Mutta pitemmittä puheitta sitten niihin fiiliksiin!

Ajomatkahan oli pitkä, koska ajoimme ensin Pietarsaaresta Seinäjoelle vaihtamaan paremman auton alle. Veljeni on avovaimonsa ja ystäväparimme kanssa interreilaamassa (josta voitte lukea täältä ja heidän viime vuoden reissustaan löytyy juttua täältä), joten saimme heidän Volvonsa käyttöön. Seinäjoelta sitten otettiin suunta Joensuuhun, jonne pääsimme perille vasta puolen yön hujakoilla. Kilometrejä oli siinä kohtaa takana noin 700. Majoituimme tuttavamme tyttöystävän asuntoon, joka olikin kyllä ihan luksusta festarimajoittumista, kun vertaa telttaan tai autoon, joissa on ennen aina majoituttu esimerkiksi Nummirockissa.

Lauantaina aloitimme festivaalit Eläkeläisten keikalla, joka oli kyllä taattua laatua ja heidän keikkojensa jälkeen on aina niin hyvä mieli. Huumoria, hyvää menoa ja meininkiä sekä iloisia ihmisiä. KUKAAN ei mene katsomaan Eläkeläisiä otsa rypyssä. :) Kävimme katsomassa myös Haloo Helsinkiä, vaikka se ei aivan siihen omaan musiikkimakuun menekään, mutta kyllä kannatti! Bändin lavaenergia oli loistava ja kuulosti livenä todella hyvältä. Illan pääesiintyjänä toimi Nightwish, jota itse olinkin kovasti odottanut. Nuorempana bändiä tuli kuunneltua PALJON, mutta laulajan vaihduttua Anette Olzoniin, kiinnostus laski. Innolla odotimmekin epävirallista uutta laulajaa Floor Jansenia, koska emme kumpikaan olleet kuulleet hänen tulkintojaan Nightwishin kappaleista. Ja odotus kannatti. Todella.

Jo pelkästään se hetki, kun tuo upea hollantilainen amatsoni asteli lavalle, teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että neiti Jansen sai ainakin minusta uuden fanin itselleen. Lavasäteily ja -karisma oli ihan uskomaton ja siis miten upea tuo nainen on itsessään! Äänikin vakuutti todella lujasti. Olzonille tehdyt kappaleet Jansen veti ainakin 100 kertaa alkuperäistä paremmin ja Tarjalle tehdyt biisitkin todella hyvin ja ääni riitti (kukaanhan ei kuitenkaan voi niitä yhtä upeasti vetää, kuin Tarja itse). Jos Holopainen kumppaneineen ei valitse Floor Jansenia Nightwishin uudeksi naissolistiksi, niin menen ja vetelen pitkin näköä! :D Keikka päättyi mahtavaan ilotulitukseen ja kyllähän siinä kylmät väreet hiipi pitkin selkää siitä tunnelatauksesta, mikä keikalla oli. 1,5h täyttä tykitystä - mahtavaa!

kuva

Jonotettiin Jussin kanssa la-su yönä 2 tuntia taksia ja siinä todettiin sitten samalla, että seuraavana päivänä lähdetään alueelle autolla ja ollaan selvinpäin, koska maanantaina piti kuitenkin aikaisin lähteä jo ajamaan kotia kohti. Kumpikaan ei halunnut olla myöhään liikenteessä, koska ikävä pikkuihmistä kohtaan oli jo kova (ei ole ikinä ollut noin pitkää aikaa hoidossa).

Sunnuntaina käytiin katsomassa useampi bändi. Päivä aloitettiin yhdellä Jussin ehdottomalla suosikilla - Rytmihäiriöllä. Itse en niin levyltä kyseisestä yhtyeestä piittaa, mutta livenä toimii todella hyvin. Von Hertzen Brothers kuunneltiin teltan ulkopuolella auringossa istuen, koska teltta oli ihan tupaten täynnä siinä kohtaa, kun olimme alueen toiselta puolelta sinne vaeltaneet. Hyvältähän sekin kuulosti ja ilma oli ihan loistava ulkona istuskeluun. Olimmekin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon nurmialueita festivaalialueen sisällä oli, joissa pystyi ihan huoletta paistatella päivää. VHB:in jälkeen katsoimme ennen "taukoa" vielä tovin Wintersunia, joka jätti kyllä meidät molemmat vähän kylmäksi. Mutta sitten seuraavaksi näkemämme Michael Monroe, jonka katsoimme muuten ihan eturivistä, olikin jo ihan toinen tarina.

Ei voi vaan olla noin energistä viisikymppistä rokkikukkoa! Michael kiipeili jatkuvasti alas lavalta, koska hänestä oli kurjaa yleisön ja lavan välinen pitkä matka ja kiipesipä hän myös lavan tukirakenteisiin patsastelemaan. Yli kolmen vuosikymmenen kokemus näkyy ja kuuluu ja me molemmat nautittiin keikasta todella paljon. Sainpas high fivenkin herra Monroelta! ;)

Iltaan mahtui vielä osittainen Mustaschin keikka (korvasi Motörheadia) ja pieni pätkä Adeptia, joka oli kyllä positiivinen yllätys, koska emme kumpikaan olleet ennen edes kyseisestä bändistä kuulleet. Ilta loppui osaltamme aikaisin, koska taivas alkoi mustua ja poistuimme alueelta jo ennen kymmentä. Majapaikkaamme saavuttuamme taivas aukesikin ja alkoi ukkostaa.

Kaikenkaikkiaan siis oikein hyvä reissu ja kannatti käydä! :)

Äärimmäisen hyvä asiakas

Niiden pitäisi Brandokselta varmaan tarjota mulle kahvit, koska olen todella hyvä asiakas. Ostan ihania kenkiä ja mainostan blogissani itse siitä hyötymättä. :) Mutta kuka voisi vastustaa -70% aleja? Varsinkin, kun saat 149€ popsut 44€! Vihdoinkin mulle on siis tulossa ne ihanat Lola Ramonan Angiet, joita olen kuolannut piiiiiiitkän aikaa, kun niihin ei ole ollut varaa sortua. No nyt sitten sorruin. Ja pistin samalla kolmet kengät myyntiin oikeuttaakseni oston. (Hopeiset korkkarit 40, neonpinkit korkkarit 40 ja mustat kiilat 39. Laittakaa viestiä driah87(at)gmail.com, jos pienikään kiinnostus heräsi. Halvalla lähtevät!)

Teki kyllä tiukkaa olla napsimatta sinne ostoskoriin muutakin, koska sieltä löytyi rakkauskenkiäni (eli Iron Fistiä ja Irregular choicea) reilusti alle 30€/pari. Äitini tilasi tälläiset ihanuudet, joilla oli hintaa vain 25€... ;) Kyllä, äitee osti juuri itselleen Iron Fistit!

Että sinne sinne sinne kaikki! Oli nimittäin oikeasti todella paljon kenkiä juuri tuohon 25€, joka on ihanista kengistä todella vähän. Ainakin mun mielestä. :) Mutta allekirjoittanuthan nyt on kenkäfriikki, joka ostaisi vaikka kuinka kalliit kengät, jos vain pystyisi. Jos saisin lottovoiton, tarvitsisin näille varmaan oman huoneen... Tai kaksion...

Pink-Gold Chrome with Flossy Flossy

Löysin tänään Seppälästä -50% alella varustettuja kynsilakkoja, joista oli PAKKO saada tälläinen ihana sävy, joka vaihtaa siis valon suunnasta ja määrästä riippuen väriä. Hintaa alen jälkeen jäi huima 1,98€.

Pitihän siinä sitten etsiä vielä sävyyn sopiva glitterlakka, joka löytyikin sitten Wet'n Wildin Fergie-"mallistosta", tosin ihan normaalilla hinnalla. Sävyn nimi on Flossy Flossy.

Purkissa molemmat ovat aivan ihania. Mutta sitten kynnellä tuo Fergie oli hienoinen pettymys. Flormarin lakka oli kaunis ja tuo sävy aivan ihana, joskin vaatisi oikeastaan isomman kynnen kaverikseen. Tuollaiset metallinhohtoiset lakat kun helposti tulevat sellaisiksi raitaisiksi tälläisillä kynsillä, jotka omistan. Mullahan on siis niin pienet sormenpäät, että kaikki aina niitä ihmettelevät. Ensimmäistä kertaa geelit laittaessani tekijällä ei ollut edes tarpeeksi kapeita tippejä pikkusormiini. :) Pituudellakaan näitä ei tällä hetkellä ole pilattu, vaan osa on todella nysiä. Mutta lakka on kyllä todella kaunis ja peittää hyvin, koska yksi kerros riitti täydelliseen peittoon. Joudun varmaan kipaisemaan vielä toisenkin sävyn tätä, koska tykästyin kovasti.

Fergiestä luulisi tuon pullon perusteella, että siinä on hyvä peittävyys tuolla glitterillä, mutta totuus oli kuitenkin ihan toinen. Jos olisi halunnut PALJON glitteriä, olisi pitänyt lakata varmaan kolmeen kertaan. Sitten vielä tuo sivellin. Tykkään kyllä leveistä siveltimistä, mutta tuohon jäi aivan hullu määrä lakkaa ja sekin osaltaan vaikutti siihen, että sitä glitteriä ei meinannut saada nimeksikään kynsille, kun koko ajan joutui pyyhkimään siveltimestä valuvaa lakkaa pois. Seuraavalla kertaa koitan tätä Fergietä yksin ja usealla kerroksella.

Tässä nyt kuitenkin sitten jonkinlainen kuva lopputuloksesta. En saanut värejä tuolla meidän pokkarilla toistumaan kunnolla, mutta ehkä kuitenkin jonkin käsityksen tästä saa.

Minä ja World of Warcraft

Olen hetken kypsytellyt ajatusta tästä postauksesta. Jotenkin vain epäilytti, että no kehtaako tästä kertoa, saatika kirjoittaa. Monet naiset eivät kuitenkaan ymmärrä asiasta mitään tai sitä, miten tälläiseen voi edes hurahtaa. Mutta tässä se tulee! Outoihin sanoihin on laitettu linkkien taakse tarkempia selityksiä, mutta yritän itsekin jotenkin niitä selittää.

Moi. Mä olen Mirva ja mä pelaan World of Warcraftia eli wowia. :) Ennen aktiivisesti, nykyään vain satunnaisesti tytön nukkuessa tai hänen ollessa isänsä kanssa jossain.

En koskaan ole oikeastaan ollut innostunut peleistä sen kummemmin, mitä nyt Simsiä ja vastaavia vähän pelaillut. Velipoikani on kuitenkin aina pelannut ja ihan kaikkea ja teininä olin usein niin vihainen, kun hän huusi huoneestaan peliensä lagaavan  ja pingin olevan v*tun iso (molemmat viittaavat pelin tökkimiseen ja viiveeseen, kun kaikki eivät varmasti kyseisiä ilmauksia ymmärrä), kun surffailen IRC-galleriassa. Jussin tavattuani sain huomata hänenkin pelaavan nettipelejä ja jossain vaiheessa olikin tiukka sääntö, että minun aikanahan EI pelata yhtään mitään. Wowin tultua markkinoille lupauduin kuitenkin ostamaan kyseisen pelin hänelle syntymäpäivälahjaksi, koska hän niin kovasti sitä tahtoi testattuaan peliä kenenkäs muunkaan kuin armaan veljeni koneella.

kuva

Aikani seurasin sivusta, kun pojat (ei siis vain Jussi ja veljeni, vaan ihan kaikki tutut pojat) pelasivat wowia ja aloin kiinnostua itsekin. Sehän näytti ihan hauskalta! Yhtenä iltana vuonna 2005, kun en saanut unta (mahtoi olla vielä keskellä viikkoa, kun oltiin Jussin kanssa erillään), marssinkin veljeni huoneeseen ja sanoin "Opeta mut pelaamaan!". Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. :) Ja siitä se sitten lähti.

Mitä wowissa sitten tehdään? No, teet hahmon, jota "levutat" eli nostat tasolta toiselle. Voit valita hahmollesi rodun ja classin. Voit pelata hordella tai alliancella, jotka ovat toistensa vihollisia. Classit määrittelevät, mitä hahmosi voi tehdä ja minkälaisilla menetelmillä. Kun olet saavuttanut korkeimman tason eli levelin, alat kerätä hahmolle parempia varusteita, että pystyt taistelemaan kovemman tasoisia bosseja eli sellaisia megamonstereita, joita tapetaan isoilla porukoilla, vastaan ja etenemään siten pelissä. Toinen mahdollinen ajanviete on PvP eli Player vs. Player, jossa mittelet taidoistasi toisia pelaajia vastaan joko yksin tai ryhmissä. Eipä siinä oikein muuta. Paitsi sitten tietysti ne toiset ihmiset, jotka ansaitsevatkin oman lukunsa.

Yleisesti ottaen kaikki wowia pelaavat etsivät itselleen jossain vaiheessa guildin eli killan eli eräänlaisen ryhmän, jonka kanssa raidata (tappaa niitä bosseja) tai harrastaa pvp:tä. Kun sain ensimmäisen hahmoni, night elf druidi nimeltä Hakuro, sen hetkiselle korkeimmalle levelille, liityin kiltaan nimeltä Twilight Sentinels. (Pelaan muuten edelleen samalla hahmolla monen eri hahmon jälkeen ja tytön nimikin on vaihtunut Daeweniksi.) Tuosta on nyt reipas 7 vuotta ja edelleen tänäkin päivänä heidän kanssaan pelailen. Toki välissä on ollut aikoja, jolloin olen pelannut muilla realmeilla (eli tavallaan toisessa paikassa) ja eri killoissa, mutta aina nuo ihmiset mut mukaansa jostain tempaisee. :) Voisinkin sanoa saaneeni oikeita ystäviä tämän pelin kautta, vaikka kaikkien kanssa (vieläkään) ei olla kasvotusten nähty, mutta maybe some day! Yhden kanssa ainakin on oltu käytännössä samassa paikassa samaan aikaan, mutta hän oli unohtanut tallentaa uuden puhelinnumeroni, joten ei saanut allekirjoittanutta kiinni... ;) Joitain peliystäviä on tullut aikojen saatossa nähtyä ja nytkin saatiin yhden kautta Ilosaarirockin ajaksi majoitus. Sitten tietysti on ja oli myös nämä oikean elämän ystävät, joista monet pelasivat ennen. Taidan olla kaveriporukan viimeinen mammutti tämän kanssa, edes Jussi ei enää pelaa... Wowia. :)

Kuvassa vasemmalla yhden pitkäaikaisimman wowiystävän hahmo ja oikealla oma, vanha hahmoni. Pelattiin tuolloin samalla realmilla, mutta vastakkaisilla puolilla. Hän muuten pelaa tänäkin päivänä tuolla hahmolla, rotu on vain muuttunut "hieman". Kuvassa vielä human, nykyään gnome.

Kun olet tyttö ja pelaat online roolipeliä, niin joutuu väkisinkin kohtaamaan ihmetystä (ainakin alkuaikoina) ja olenpa minä rakkaudentunnustuksenkin joskus saanut. Poika oli tuolloin muistaakseni noin 14 ja niiiiiiiiiiiin "rakastunut" allekirjoittaneeseen. Jouduin raukan sydämen särkemään ja muistuttamaan, että olen reippaasti jo vanhempi ja kaiken lisäksi varattu nainen, jonka todellinen minä on eri henkilö, kuin peliminä (ainakin osittain). Tietysti tyttönä on saanut paljon apuja aina kaikkeen, kun vähän lirkuttelee... ;) Mutta onneksi omaan joskus ehkä miehisenkin huumorintajun, joten erinäisissä puheohjelmissa on tullut niin monet kertaa naurettua itsensä kipeäksi poikain (ja joskus myös muiden tyttöjen) kanssa. Muita tyttöjä harvemmin samoihin porukkoihin eksyi, mutta yleensä noin 2 per kilta meitä on ollut.

Tulipa paljon tekstiä. Mitä wowista on konkreettisesti jäänyt käteen? Kasa hyviä ystäviä! :) Mutta nyt olen tullut kaapista! Ja sitten toivon hiljaa sisälläni, että jossain siellä ruutujen takana toinenkin wowityttö rohkaistuu ja kertoo itsestään...*vink*

Voi itku!

Olen ehkä vähän haaveillut, että jos säästäisin hieman rahaa ja ostaisin itselleni (huom! vain itselleni) lipun Volbeatin areenakeikalle marraskuussa. Olen kyseisen, itselleni maailman rakkaimman bändin nähnyt kerran jo vuosia sitten, jolloin paikkana toimi Rytmikorjaamo Seinäjoella. No, menin tänään katsomaan, mikäs se lipputilanne onkaan ja voi kökkö... Jäljellä on enää muutamia hajapaikkoja ja nekin varmasti ehditään myydä loppuun ennenkä saan kasaan tarvittavan 60€ (mikä on mulle ISO raha, koska mun kuukausi"tulot" on jotain ihan jäätävää). Itkuuuuuuuuu!

Ehkä sitten on vain pakko vain fiilistellä biisejä ja toivoa heidän ehtivän tänne ensi vuonnakin. Ja olla silloin asialla heti.

Vähän outfittiä

Tänään iltapäivällä pimusen kanssa kaupungille lähtiessäni vetäisin päälle uusimman alelöytöni ja sen kaveriksi toiset lempparifarkkuni.

Paita löytyi Lindexistä Generous-puolelta ja hintaahan tälle jäi -50% jälkeen vain reipas 12€. Koitin samaa paitaa ensin armyvihreänä, mutta jostain syystä se ei sopinut ainakaan silmään yhtään. Tykkään armyvihreästä värinä todella paljon, mutta jokin siinä paidassa tökki. Eräästä toisesta blogista bongasin aiemmin tismalleen saman tarinan. ;) Paidassa on myös pitsinen rintatasku, joka ei kuvassa näy. Tästä paidasta (ja samoin toisesta alelöydöstäni) tekee erikoisuuden vaatekaapissani se, että se ei ole tyköistuva. Yleensä käytän aina istuvia malleja, mutta nyt olen tykästynyt näihin vähän löysempiinkin kovasti, kunhan koko on oikea eikä paita näytä miltään säkiltä päällä. Tämän kanssa niin sopisi joku isohko statement-koru... :)

Farkut on ostettu keväällä Zizzistä ja ovat todellisuudessa semmoiset kunnon irkkuvihreät. Meidän eteisessä on tosi huono valo, niin ei väri ei toistu kuvassa oikein, kun ei salamaakaan voi käyttää näin peilin kautta kuvatessa. :) Zizzistä saa kyllä ihan mielettömän hyviä housuja, mutta hinta onkin sitten jo toinen tarina... Nämä yksilöt eivät "kauhean kalliit" olleet lähtöhinnaltaan, mutta lempparifarkkuni olivat sen hintaiset, etten varmasti koskaan enää omista niin kalliita housuja. Näiden kaverina mulla oli vielä oranssit ballerinat. Plus sitten tietysti tuo hemmetin mustelma kädessä. Olen viikon aikana vetäissyt tuon tasan saman kohda kaksi kertaa ovenkahvaan ja nyt se on ihan punaisenkeltaisenmusta...

Housuista puheen ollen. Muistatte varmasti, kun hihkuin tilanneeni HenkkaMaukalta puoleen hintaan housut, joita olin kuolannut jo kauan. Noh, ne saapuivat ja ihanathan ne olivatkin. Mutta en jumankauta saanut niitä vedettyä jalkaani, koska ne ottivat kiinni POHKEISTA. Monesti olen joutunut housut hylkäämään esim. reisiin jumittumisesta, mutten vielä kertaakaan pohkeisiin, vaikka muhkeat sääret omistankin. Kyllä pisti harmittamaan, koska pidin housuista kovasti ja seuraava koko olisi varmasti ollut vyötäröltä heittämällä liian iso.

Mitäs muuta tänne sitten kuuluu tällä hetkellä. Olin viikonloppuna tyttöjenillassa ja voi sitä naurun määrää! Vaikka välissä on vuosia ja taas vuosia, ettei olla nähty porukalla, niin olo oli kyllä sellainen, että oltaisiin oltu koko ajan yhdessä ja tiiviisti tekemisissä. Mutta se vanhoista ja pitkäaikaisista ystävistä tekeekin niin ihania - heidän kanssaan voi jatkaa aina siitä, mihin jäätiin viimeksi. :) Kiitos rakkaat, pus!