Sinne se kesä meni!

Syyskuun ensimmäinen päivä, kesä on virallisesti ohi. Tähän kesään mahtui niin paljon, että en edes muista, milloin viimeksi olisi ollut tälläiset pari kuukautta. Muutto, rakkautta, minireissuja, häitä, pienen ihmisen iloa... :) Onneksi tämä syksykin on varmasti hyvä, kuukauden päästä pötkötellään rakkaan ja parin ystävän kanssa Alanyan rannoilla!

Reilu viikko sitten julkaisin Facebookissa melkoisesti kehuja ja tykkäyksiä keränneen kuvan ja tahdon nyt jakaa sen teidänkin kanssa, koska oon aika f*cking proud. ;)

 

Enää reilu kilo seuraavaan tavoitteeseen! :) Nuo vasemman puoleisen kuvan housut näyttää tänä päivänä näinkin mahtavilta mun päällä (itseasiassa ovat jo muuttaneet uuteen kotiinkin):

Onneksi pääsee ulkomaille ostamaan uusia, HALPOJA vaatteita, kun mikään kaapissa ei enää oikein istu. Kaikki vaan roikkuu päällä ja sekös ärsyttää.

Elokuussa juhlittiin vihdoin rakkaiden ystävien häitä, joissa sain kunnian toimia toisena kaasona. Tulen tekemään vielä kokonaisen postauksen hääpäivästä, joka oli muuten ihan täydellinen, kunhan saan kuvat käsiini ja luvat ihmisiltä niiden julkaisemiseen. Tässä kuvat omasta lookistani, joka keräsi kovasti kehuja (eräältä sulhon tutulta vähän liikaakin huomiota :D):

Mekko löytyi Miss Windy Shopista, samoin alushame. Kengät ovat Lola Ramonan luottomallini Angie, hiukset laitettiin Salon Hennassa Ellun toimesta ja meikin tein itse. :) Tuo mekko oli kavennuksista huolimatta ihan hirveän iso edelleen, mutta kyllä se meni. Nyt on suunnitteilla vähän isompaa muokkausta sille, kunhan saan aikaiseksi. Hih, hiuskuvan taustalla näkyy, miten ihana mies mulla on... ;)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! :)

Asuja, kuulumisia ja vähän paljastuksiakin

Heipparallaa! Täällä on muutosta selvitty ja lomatkin alkavat olla lusittu (sitähän mulla oli valtavat 8 päivää). Juuri sopivasti lomalle lompsiessa alkoivat upeat ilmat ja lämpö on hellinyt koko viikon. Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoon hyvin, Pikku-M on vuorotellen ollut minun ja isänsä luona ja hyvin on mennyt. :)

Haluan itserakkaasti jakaa teille muutaman kuvan itsestäni. :D Pari uutta kesälempparia on löytynyt vaatekaappiin - jotain sellaista, mitä en viime kesänä olisi voinut kuvitellakaan laittavani päälle. Monen asian summana (painonpudotus, vuolaat kehut ulkonäöstä mm.) löytynyt itsetunto on antanut kuitenkin sen verran potkua, että uskallan niin paljon paremmin laajentaa vaatevalikoimaanikin. Kännykkäräpsyjä sori, en nyt juuri osaa sanoa, missä mun (huono) kamerani on.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on ehkä eniten rohkeutta vaatinut ostos. Nimittäin tuo farkkuhame. Vuosi sitten en olisi kovin helpolla vetänyt noin lyhyttä hametta päälleni, enkä toki vieläkään julkisesti uskalla lähteä tuo päällä ulos ilman leggingsejä tai sukkahousuja. Mutta I love it!

Hihattomat paidat ovat aina olleet minulle vähän niin ja näin, että kehtaanko käyttää, koska en ole ikinä tykännyt näyttää käsivarsiani. Paksuthan ne ovat edelleen, mutta en jaksa välittää enää. :D Tämä ihana toppi löytyi Facebookkirppikseltä, on uusi vielä kaiken lisäksi! Niin mun näköinen, selässä on pitsiäkin... :)

Nämä kaksi kuvaa ovat rakkaan ystäväni polttareista, jotka menivät muuten ihan täydellisesti. :) Meidän kaasojen pitkä suunnittelu palkittiin ja morsian oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen päivästään. Meillä oli illan pukukoodina muille kuin morsiamelle "Pikkumusta" ja omat kesäisemmät mustat mekkoni ovat kaikki auttamattoman isoja. Tuota kasvokuvaa kun vertaa vanhempiin, niin huomaa todella eron, mikä tämän vuoden aikana on tullut muotoon... :)


Pakko vähän paljastaa teillekin (sen uhalla, että nyt mut tuomitaan tästä asiasta), kun tämä on jo täysin julkista muutenkin, mutta tuo hehku mun kasvoille on ilmestynyt erään ihmisen asteltua mun elämääni... ;) Tunnettu jo tovi, mutta ihastuttu mun eroni aikoihin (jonka kanssa hänellä ei sitten ollut mitään tekemistä, ettei jää kenellekään epäselväksi) ja sittemmin ruvettu seurustelemaan. Enkä voisi olla onnellisempi. <3

Elämää se vain on...

Mä tiedän, että se mitä aion nyt teille kertoa, tulee järkyttämään monia. Koska sitä tämä on aiheuttanut kaikissa, järkytystä. Ja epäuskoisuutta. Ja ennenkaikkea keskustelua.

Puhuin tuossa "paluupostauksessani" tulevista muutoksista elämässä. No. Pitkän harkinnan jälkeen tultiin aviomiehen kanssa siihen tulokseen, että ollaan siinä pisteessä, kun on parempi nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei tätä enää pysty korjata. Ollaan siis eroamassa. Päätöstä ei tehty helposti ja ajatus on muhinut molempien päässä jo todella kauan (siis oikeasti todella kauan), mutta vaati aikaa uskaltaa sanoa se ja todeta, että tämä oli nyt tässä. Syihin en sen suuremmin ala pureutua näin julkisella foorumilla, ei niitä tiedä kaikki "oikeat tututkaan". :) Muutetaan erilleen tulevan kuun vaihteessa. Itse olen jo asunnon löytänytkin, kiitos yhden työkaverin, ja huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa vuokrasopimus. Jos olisin taikauskoisempi, niin olisin tuossa joku aika sitten ottanut vihkisormukseni rikkoutumisen jonkinlaisena merkkinä tulevasta.

Pikku-M tulee asumaan meidän molempien luona vuoroviikoin. Meille se on paras ja ainut oikea vaihtoehto, koska meidän mielestä molemmilla vanhemmilla ja ennenkaikkea lapsella on oikeus viettää yhtä paljon aikaa yhdessä. Alussa mennään kyllä varmasti lapsen ehdoilla ja jos hän esimerkiksi kesken toisen luona vietettävän viikon mennä toisen luokse, hän saa mennä. Pieni ihminen ei vielä ymmärrä, mitä se eroaminen tarkoittaa, niin ollaan puhuttu tytölle, että kohta asutaan kahdessa kodissa, joista toisessa hän saa asua isin ja toisessa äidin kanssa.

Sen voin vielä sanoa, että pitkästä aikaa ollaan molemmat oikeasti onnellisia ja helpottuneitakin, kun asiat ovat selvinneet niin hyvin ja ero tapahtuu hyvissä väleissä ja ystävinä. :) Mulla on todella hyvä olo, osittain johtuen tästä ja osittain muusta. Saadaan molemmat ruveta elämään omaa elämäämme, eikä meidän tarvitse katkeroitua vuosia huonossa avioliitossa. :)

Long time no see... again.

Hei vaan kaikki! Mun uudenvuodenlupaukseni vähän räjähti käsiin, enkä ole kirjoitellut pitkään pitkään aikaan mitään. Oikeasti ei tässä ole kyllä aikakaan riittänyt oikein mitenkään päin, työt ja arki vievät niin hurjan paljon ajasta ja iltaisin ei jaksa enää keskittyä postausten tekemiseen. Vieläkö siellä joku seuraaja näkee tämän postauksen vai joko kaikki on painaneet unfollow? :D

Mitä tänne sitten kuuluu? No aika paljonkin. Olo on keventynyt viitisentoista kiloa! En ole painanut näin vähän varmaan kymmeneen vuoteen, lukemat muuttuivat vaa'assa kaksinumeroisiksi ja olen niin ylpeä itsestäni. Vyötä on saanut kiristää reilun kymmenen senttiä kireämmälle ja kaikki vaatteet ovat isoja. :) Jopa tänä keväänä ostamani ihana bikerfarkkutakki on jo vähän turhan tilava. Saan varmaan myydä sen syksyllä, koska en aio saada kilojani takaisin! Tässä kuva viime viikonlopulta ystävien häistä, joita juhlittiin ihan loistavassa aurinkoisessa säässä ja ilta oli aivan mahtava. Ja miten söpö tuo 3,5v pikkuneiti onkaan!

Meidän elämässä on tulossa isoja muutoksia lähiaikoina (ei, en ole kuitenkaan raskaana), joista tulen kyllä kertomaan sitten, kun aika on sopiva. Luultavasti tulee sitten enemmän aikaa taas bloginkin naputtelulle. :) Uudet tuulet puhaltavat ja olen onnellinen!

See you in 11 months!

Nimittäin joulukoristeet. Tänään siivoiltiin koristeet ja kuusi pois nurkista, vaikka mielelläni olisin niitä vielä katsellut hetken. Pikku-M:lle oli pieni järkytys, kun kuusen kerrottiin menevän roskiin ja koristeet takaisin varastoon, mutta innoissaan kuitenkin keräsi kuusesta palloja paketteihin takaisin. Tytön huoneeseen jätettiin "heppavalot", joista on tullut tärkeät yövalot, eikä siten rohjettu niitä pois ottaa. Pelkästään niiden ikkunalta hyllyn alapuolelle siirtäminen aiheutti nimittäin pienen itkun, ennenkä neiti hyväksyi niiden uuden paikan useiden testien jälkeen... :)

Mulle joulu on niin tärkeä ja rakas juhla ja nykyään se onni, mikä pienen lapsen kasvoilta paistaa koko joulun ajan, kun näkee isovanhempia enemmän, saa lahjoja, on herkkuja ja joka päivä joulukuun saa avata joulukalenterista luukun... Priceless. Noh, reilu 11 kuukautta, niin se on täällä taas! Onko muita, jotka jo melkein odottaa seuraavaa joulua?

Pakko heittää tässä yksi tv-sarjasuositus samalla. Katsoin tätä kyseistä sarjaa jakson sieltä ja toisen täältä jo kauan sitten sen tullessa toista kautta telkkarista, mutta vasta nyt olen katsonut koko sarjan Netflixistä ja voi pojat, miten hyvä se onkaan! Nimittäin Tudors. Jos historialliset sarjat kiinnostavat, niin kannattaa tuo ehdottomasti katsoa. Ja jo ihan tämänkin takia (kuvat täältä):

Ja näissä kuvissa ei edes näy herran hymy, joka saa kyllä ihan varmasti polvet veteläksi... ;) Mutta Tudors on oikeasti ihan loistava sarja ja suosittelen oikein lämpimästi.

Long time no see

Hei vaan kaikille! Täällä on pitänyt blogihiljaisuutta jo tovin johtuen elämänrytmien valtavasta muutoksesta. Aionkin tehdä tälle uudelle vuodelle yhden lupauksen ja se on lupaus alkaa päivittää blogia taas useammin! Edes kerran tai kaksi viikossa olisi jo hyvä alku. :)

Mitäs tänne kuuluu ja mitä on loppuvuoteen mahtunut?

Noh. Tytär täytti itsenäisyyspäivänä 3 vuotta! Joka päivä sitä ihmettelee, miten ihmeessä aika voi mennä näin nopeasti ja lapsi kasvaa ja oppii ihan silmissä. Synttäreitä vietettiin kolme päivää enemmän ja vähemmän ja lahjamäärät... No, voitte kuvitella, miten paljon lähisuvun ainut lapsi niitä saa. :D Sama toistui joulupakettien kanssa. Synttärikakku näytti tänä vuonna tältä:

Puppe on tytölle todella rakas hahmo, joten pyydettiin Jussin kanssa äidiltäni, että taiteilisi sen kuvan kakkuun. Tytön omasta toiveesta kakussa on "pinkkinen" sydän.

Heti Pikku-M:n syntymäpäivää seuranneena maanantaina meidän elämä sitten muuttui kertaheitolla, kun tyttö aloitti päivähoidon aivan kertakaikkisen ihanan perhepäivähoitajan luona ja minä työt korjausompelijana. Molemmat ollaan viihdytty loistavasti ja on kyllä oikeasti mukavaa olla pitkästä aikaa palkkatöissä! Tytöllä on hoidossa kavereina kolme ihan saman ikäistä tyttöä (kaikki ovat 3kk sisään toisistaan syntyneitä) ja ovat kyllä mahtava porukka. Hoitotäti aina kehuu, kuinka ihania tyttöjä nämä neljä ovat ja tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Emme olisi kyllä voineet villeimmissä unelmissakaan toivoa, että lapsen päivähoito alkaisi näin hienosti, kun pahimmat itkutkin on koettu silloin, kun Jussi on hakenut tyttöä kotiin ja häntä on kovasti harmittanut jättää leikit kesken... :)

Loppuun vielä pari kuvaa kuluneilta parilta kuukaudelta ja pari tämän hetken rakkausbiisiä. Vilahtaapa siellä uudet silmälasitkin, kun poltin veronpalautukset moisiin... ;) Tai no, ostin kahdet samanlaiset. Toiset on vain mustat versiot noista. You like?

Lapsen varsin tyttömäisiä syntymäpäivälahjoja... :D

Ja sitten ne biisit. Tuo Ellie Gouldingin Burn on kertakaikkiaan ihana ja Calvin Harrisin Under control pistää kyllä niin lujaa tanssijalan vipattamaan, ettei mitään järkeä! Enjoy!

Ai niin. Joudun laittamaan hetkeksi tuon sanavahvistuksen kommentteihin päälle, koska yhteen tiettyyn postaukseen tulee koko ajan bottien lähettämiä roskakommentteja... Anteeksi. :/