En tiedä, onko se ehkä jonkun mielestä mautonta kirjoittaa hääblogia mennessään naimisiin jo toista kertaa. No, totesin että fuck it ja päätin aloittaa sellaisen. :)
Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin blogiin pääset täältä!
Yritän kirjoitella molempiin mahdollisimman paljon, koska tavoite on pitää tuo toinen täysin häihin liittyvänä ja tänne sitten raapustella "normaalista" elosta meidän leveyksillä.
17.8.2015
Moikka vaan, pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? :)
Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Isoja elämänmuutoksia, mutta pääasiassa vain parempaan päin. Ensinnäkin neljä päivää kyseisen tekstin jälkeen tapahtui tämä:
Dan otti ja kosi. <3 Oltiin oltu katsomassa keikkaa Rytmikorjaamolla ja keskusteltiin, että kunpa olisi jo muutaman kuukauden vuosi pidemmällä, niin olisi "sosiaalisesti hyväksytympää" mennä kihloihin. Dan totesi, että fuck it, mitä muut ajattelee ja pyysi mua vaimokseen. :) Nyt sitten suunnitellaan häitä parin vuoden päähän. Veljeni oli kiltti ja otti meistä viralliset kihlajaispotretit Seinäjoella, Törnävän kartanon alueella ja niistä tuli ihanat!
Kihlauksen jälkeen oli selvää, että yhteen muutetaan ja toukokuussa siirsinkin sitten omat ja tyttäreni tavarat Danin kotiin Kruunupyyhyn, josta on nyt tehty meidän kaikkien yhteinen koti.
Toukokuussa tuli myös ikäviä uutisia. Menetin työpaikkani YT-neuvotteluiden tuloksena ja nyt olen sitten "lomaillut" koko kesän.
Mun pieni tyttöseni on kasvanut niin valtavan isoksi. Neiti on tällä hetkellä 4v 8kk ja semmoinenkin fiksu ja filmaattinen pakkaus, ettei tosikaan. :D Älyttää itseään vanhempiakin lapsia mennen tullen ja oppii niin nopeasti, kiitos valtavan tiedonjanon. Viime viikolla hän aloitti kielikylpypäiväkodissa, jossa hän (toivottavasti) oppii ruotsia. Kaikki muutokset hän on ottanut todella hyvin ja viihtyy uudessa kodissamme mainiosti. :)
Meidän perheeseen muutti myös eräs pienenpieni tulokas. Danilla oli entuudestaan jo kissa, Mirko. Pikkuneiti kysyi eräänä maanantaina, että voisiko hän myös saada oman kissan. Olin itse ensin vähän epäileväinen asian suhteen, mutta tuo rakas sulho sai mun mieleni muuttumaan ja siten heinäkuun alussa perheemme kasvoi pienellä Elsa-neidillä.
Elsa on juuri sellainen, kuin mitä kissanpennulta saattaa odottaakin. Hölmö, energinen ja raivostuttava, vaikka onkin myös aivan ihana. :D Mirko oli ensin selvästi sitä mieltä, että tuo otus ei voi olla jäämässä tänne, mutta nyt on mieli muuttunut ja isoveli pesee pientä päivittäin leikkien lomassa. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Mirkon mielestä Elsa on todella tyhmä, kun se jää jumiin pussilakanan sisään jne. :D
Kesän aikana on tullut myös reissattua paljon. Kahdestaan ja kolmestaan. Tuskassa tuli piipahdettua, Power Park, Ikaalisten kylpylä Ti-Ti-nallen taloineen... Viimeisin reissu oli Hämeenlinnaan noin 50 000 muun ihmisen kanssa katsomaan AC/DC:tä. Ja vielä on isompia ja pienempiä reissuja syksylle tiedossa, pääosin keikkoja katsomaan. Marraskuussa Berliini!
Että tämmöistä tänne. :) Mitäs sinne?
Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Isoja elämänmuutoksia, mutta pääasiassa vain parempaan päin. Ensinnäkin neljä päivää kyseisen tekstin jälkeen tapahtui tämä:
Dan otti ja kosi. <3 Oltiin oltu katsomassa keikkaa Rytmikorjaamolla ja keskusteltiin, että kunpa olisi jo muutaman kuukauden vuosi pidemmällä, niin olisi "sosiaalisesti hyväksytympää" mennä kihloihin. Dan totesi, että fuck it, mitä muut ajattelee ja pyysi mua vaimokseen. :) Nyt sitten suunnitellaan häitä parin vuoden päähän. Veljeni oli kiltti ja otti meistä viralliset kihlajaispotretit Seinäjoella, Törnävän kartanon alueella ja niistä tuli ihanat!
Kihlauksen jälkeen oli selvää, että yhteen muutetaan ja toukokuussa siirsinkin sitten omat ja tyttäreni tavarat Danin kotiin Kruunupyyhyn, josta on nyt tehty meidän kaikkien yhteinen koti.
Toukokuussa tuli myös ikäviä uutisia. Menetin työpaikkani YT-neuvotteluiden tuloksena ja nyt olen sitten "lomaillut" koko kesän.
Mun pieni tyttöseni on kasvanut niin valtavan isoksi. Neiti on tällä hetkellä 4v 8kk ja semmoinenkin fiksu ja filmaattinen pakkaus, ettei tosikaan. :D Älyttää itseään vanhempiakin lapsia mennen tullen ja oppii niin nopeasti, kiitos valtavan tiedonjanon. Viime viikolla hän aloitti kielikylpypäiväkodissa, jossa hän (toivottavasti) oppii ruotsia. Kaikki muutokset hän on ottanut todella hyvin ja viihtyy uudessa kodissamme mainiosti. :)
Meidän perheeseen muutti myös eräs pienenpieni tulokas. Danilla oli entuudestaan jo kissa, Mirko. Pikkuneiti kysyi eräänä maanantaina, että voisiko hän myös saada oman kissan. Olin itse ensin vähän epäileväinen asian suhteen, mutta tuo rakas sulho sai mun mieleni muuttumaan ja siten heinäkuun alussa perheemme kasvoi pienellä Elsa-neidillä.
Elsa on juuri sellainen, kuin mitä kissanpennulta saattaa odottaakin. Hölmö, energinen ja raivostuttava, vaikka onkin myös aivan ihana. :D Mirko oli ensin selvästi sitä mieltä, että tuo otus ei voi olla jäämässä tänne, mutta nyt on mieli muuttunut ja isoveli pesee pientä päivittäin leikkien lomassa. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Mirkon mielestä Elsa on todella tyhmä, kun se jää jumiin pussilakanan sisään jne. :D
Kesän aikana on tullut myös reissattua paljon. Kahdestaan ja kolmestaan. Tuskassa tuli piipahdettua, Power Park, Ikaalisten kylpylä Ti-Ti-nallen taloineen... Viimeisin reissu oli Hämeenlinnaan noin 50 000 muun ihmisen kanssa katsomaan AC/DC:tä. Ja vielä on isompia ja pienempiä reissuja syksylle tiedossa, pääosin keikkoja katsomaan. Marraskuussa Berliini!
Että tämmöistä tänne. :) Mitäs sinne?
17.3.2015
"I say this with all of my heart.."
Teistä suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen? Niin kuin olisi löytänyt sen puuttuvan, hukassa olleen osan palapeliin. Ja kun sen osan saa paikoilleen, on palapeli kokonainen.
Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.
Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.
Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)
Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.
Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.
Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.
Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)
30.1.2015
Moikka moi!
Kyllä. I'm back!
Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?
Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)
Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!
Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)
Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.
Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!
Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.
Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!
Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?
Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)
Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!
Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)
Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.
Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!
Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.
Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)